keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Olli


Olli on viisivuotias. Olli lukee ja laskee, hyppii ja heiluu, kiipeilee ja keinuu, leikkii ja kiusaa. Olli tarvitsee paljon tekemistä, eikä kotiympyrät aina meinaa riittää! Onneksi nyt on tutustuttu naapurin ekaluokkalaiseen Taruun, kotona on paljon helpompi viihtyä, kun saa pihaan välillä seuraksi jonkun perheeseen kuulumattoman.

Ollille kaverit ovat hyvin tärkeitä. Joskus kavereita tavatessa Ollille riittää se, että hän vain katselee ikätovereitaan: ihan toimettomana, kasvoillaan pieni hymy ja silmissään riemua. Olli rakastaa ihmisiä ja seuraa! Useammin Olli kyllä osallistuu leikkiin ja touhuun, tutumpien seurassa hän ottaa helposti johtajan aseman.

Olli viihtyy kirjojen parissa, kartat ovat yksi intohimon kohde. Olli nauttii, kun asiat ovat järjestyksessä, ja kartoissahan ne ovat. Usein Olli tietää, miten maailman kuuluu pyöriä. Välillä Ollille on hankala hyväksyä sitä, että Aku tai äiti tai isä esimerkiksi ajattelee tai toimii toisella tavalla kuin Ollin logiikan mukaan olisi oikein.

Nyt Olli pyörii tuossa vieressä "Kuinka monta tuntii, vai minuuttii vai sekunttii että mä pääsen pelaamaan?" Niin pelit ja tietokone. Ihana asia pienen (ison) pojan elämässä. Mutta vain viisitoista minuuttia päivässä!

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Liput salkoon meille äideille!


Tänään
-olen kävellyt valmiiseen aamupalapöytään
-olen syönyt vadelmapiirakkaa vaniljajäätelöllä
-perhe on laulanut minulle
-olen käynyt lenkin metsässä
-olen ihastellut itse viikko sitten ostamiani äitienpäiväkukkia
-olen katsellut lapsiani.

Äitiys on kova juttu. Liput salkoon meille kaikille äideille! Vaikka aina ei lippu niin liehukaan, äitienpäivänäkin voi sataa, niin kumminkin: hyvä me!
Hyvää äitien päivää sinulle! (Hyvää äitienpäivää minulle!)

tiistai 4. toukokuuta 2010

Aku


Aku on meidän ideanikkari. Akulla on aina menossa jotakin. Metsässä on Akun "pikkuverstas", pihassa Akun oma puutarha. Muut eivät aina näe Akun luomia maailmoja niin täydellisinä kuin Aku itse, mutta se ei hänen iloaan niistä himmennä. Pikkuverstasta en olisi huomannut, ellei Aku olisi sitä silmät loistaen minulle esitellyt. Aku nauttii tekemisestä, ja touhuaakin melkein koko ajan.

Jo vauvana Aku nauroi herkästi, ja parahti itkuun usein. Elämä ei käy pitkäveteiseksi Akuna.

Aku on älyttömän kiltti. Hän ei oikein osaa "antaa takaisin". Hyvähän se on, kun ei ole riitaa haastamassa, mutta... Aku on se lapsi, joka jää ensimmäisenä jälkeen muiden lasten leikeistä. Se, jota on helppo kiusata, kun ei se tappele vastaan, ja jonka saa itkemäänkin niin helposti. Aku suhtautuu kaikkeen sujuvasti. Vähän aikaa itkettyään hän on taas valmis touhuamaan, elämässä on niin paljon kaikkea mukavaa! (Äiti, anna narua, äiti tee solmu, hei missä naulat, isi saisinko vasaran, olli tuu kattomaan!)

Pst. Kuva on noin kuukauden vanha(?), lumet vielä maassa. Video on vähän vanhempi, tämän vuoden puolelta kuitenkin.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Aino


Aino on meidän vauhtimimmi ja heppatyttö. Aino ulkoiluttaa muovihevostaan päivittäin. Parhaina päivinä hevonen pääsee ulos kolme kertaa päivässä, noin tunniksi kerrallaan. Aino työntää hevosta punaisista kahvoista, ja juoksee. Mäkeä pikkumetsän kautta ylös, sitten kovaa vauhtia alas. Kun parivaljakko kaatuu, Aino nauraa ääneen, jos ei ala parkua.

Aino löytää monesta paikasta jotakin työnnettävää. Sisällä on Liinan nukenrattaat (kummeilta saadut), joita on mukava työnnellä. En muista, olenko ikinä nähnyt nukkea kyydissä, usein kyllä jotakin muuta rojua, ja vielä useammin kärryt tyhjinä. Ainolle riittää, että pelissä on renkaat alla! Perhekerhossa Aino työntää työntökärryä, ja juoksee kovaa. Muut lapset tietävät jo vähän varoa, kun Aino ja kärry lähestyvät.

On Aino joskus paikoillaankin. Ainakin silloin kun nukkuu. Myös silloin hän on suloinen.

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Viimeinen


Tänään on Ollin ja Akun viimeinen hoitopäivä. Vaaleanpunaiset ruusut odottavat sellofaanissa. Kivat hoitotädit ovat ansainneet kiitoksensa!

Aku suhtautuu innolla "piiitkäään lomaan". Ollikin on myönteinen, mutta suuntaa jo katseensa syksyn eskariin.

Hoito teki hyvää. Erityisesti minulle ja Ollille. Mutta muillekin!
Tästä eteenpäin? Jää nähtäväksi! Koitan suhtautua yhtä luontevasti ja luottavasti kuin pojat.

Hyvää vappua!

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Vastamäestä


Täällä menee nyt vähän heikosti. Aino ja Liina sairastavat. Liinalla on korvatulehdus (paha, sanoi lääkäri), silmätulehdus, kuumetta ja mahdollisesti vauvarokko. Ainolla on "vain" silmätulehdus. Liina on oikein surkea, Aino häneen verrattuna hyvin pirteä. Minä olen väsynyt. Onneksi pojat voivat hyvin, ja ovat reippaita. Tänään Olli ja Aku pyöräilivät kauppaan ostamaan jäätelöt perheelle. Ja veivät kirjeen samalla postiin. (Hui kauhistus!) Auto on korjaamossa, ollut tiistaista asti. Onneksi lähijuna kulkee.

Mutta kyllä kai tästä eteenpäin mennään. Tytöille on diagnoosit ja lääkkeet haettu. Aapolla ja tytöillä menikin käytännössä koko sunnuntai lääkärireissuun junalla ja bussilla.. (Mutta oli Aapon kertoman mukaan ihan mukavaa.) Ja minä sain samaiselta retkeltä lohtukukkia. Ne kuvassa.

Hyvää kohta alkavaa uutta viikkoa meille kaikille!

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Opiskelen



Tarkoitus olisi opiskella puutarhanhoitoa. Siinä minun täytyykin aloittaa A:sta ja nollasta. Mielenkiintoista! Alin kuva on eräänlainen haavekuva, mitään tuloksia mihinkään suuntaan en itseltäni oikeasti ole vaatimassa. Mutta jotain olen jo oppinutkin. Avasin kirjan aluksi kohdasta Vanhan omenapuun hoito. Saa nähdä etenenkö kirjojen selailua pitemmälle tänä keväänä, mutta sekin on kivaa!

jk. Kirjapinon taustalla kukkii ruokailuhuoneen tapetti, jonka viimeiset vuodat saimme Aapon kanssa viimeyönä seinälle. Kiitos Mikko-papalle, joka aloitti tapetoinnin, ja jätti meille vain pienen siivun!

Kuvissa esiintyy oiva teos Ranta, Anu: Mummonmökin pihapiiri (1997)