Aku on meidän ideanikkari. Akulla on aina menossa jotakin. Metsässä on Akun "pikkuverstas", pihassa Akun oma puutarha. Muut eivät aina näe Akun luomia maailmoja niin täydellisinä kuin Aku itse, mutta se ei hänen iloaan niistä himmennä. Pikkuverstasta en olisi huomannut, ellei Aku olisi sitä silmät loistaen minulle esitellyt. Aku nauttii tekemisestä, ja touhuaakin melkein koko ajan.
Jo vauvana Aku nauroi herkästi, ja parahti itkuun usein. Elämä ei käy pitkäveteiseksi Akuna.
Aku on älyttömän kiltti. Hän ei oikein osaa "antaa takaisin". Hyvähän se on, kun ei ole riitaa haastamassa, mutta... Aku on se lapsi, joka jää ensimmäisenä jälkeen muiden lasten leikeistä. Se, jota on helppo kiusata, kun ei se tappele vastaan, ja jonka saa itkemäänkin niin helposti. Aku suhtautuu kaikkeen sujuvasti. Vähän aikaa itkettyään hän on taas valmis touhuamaan, elämässä on niin paljon kaikkea mukavaa! (Äiti, anna narua, äiti tee solmu, hei missä naulat, isi saisinko vasaran, olli tuu kattomaan!)
Pst. Kuva on noin kuukauden vanha(?), lumet vielä maassa. Video on vähän vanhempi, tämän vuoden puolelta kuitenkin.
9 kommenttia:
Mieleni tekisi mainita Akun ominaisuuksista vielä se, joka minuun on tehnyt suurimman vaikutuksen, nimittäin hänen kärsivällisyytensä aloittamissaan tekemisissä! Vapun tienoilla, kun Aku halusi päästä puun oksalle, n.3 metriin, eikä isi luvannut metallitikkaita siihen yritykseen, poika päätti tehdä itselleen puusta tikkaat, haki puuvajasta laudanpätkiä ja sai myös vasaran ja nauloja. Ei kun kasaamaan.
Paksut naulat eivät sitten uponneetkaan puuhun noin vaan! Mutta Aku yritti, yritti aina vaan. Naula tahtoi koko ajan kääntyä vinoon, ja kymmeniä kertoja hän oikaisi naulan ja taas löi. Välillä piti kysyä isiltä neuvoa, välillä itkeä tuskastuneena, ja taas homma jatkui. Auttaa isi ei saanut, itse piti tehdä! Päivän päättyessä olikin jo muutama lauta jotenkuten toisissaan kiinni, ja siitä on hyvä toisena päivänä jatkaa. Nähtäväksi jää, yltävätkö Akun tikkaat jonain päivänä kolmeen metriin, uusien ideoiden myötä tikkaidenalku saattaa jäädä verstaaseen lepoon. Mutta että jaksaa heiluttaa vasaraa tuntitolkulla, kun näyttää ettei homma meinaa luonnistua? En voi käsittää moista sinnikkyyttä.
Aapo: mainio kommentti! Tätä tarinaa en tuntenutkaan ennen, sen tikkaiden alun olen kyllä huomannut.. :)
Voi miten ihana Aku on. Ja voisikohan tässä vielä mainita hänen taiteellisen lahjakkuutensa!
Jep. Mahtava tyyppi. Saa tässä mummuna hykerrellä, kun aina vaan polvet paranee..:))
Mut ihailin myös Anni, sinun kätevyyttäsi tässä blogin teossa, VIDEO oli poikien mielestä vaikuttava!! Jäivät ensin aivan sanattomiksi, sitte; mistä se Aku oikeen laski??
Käsittämätön tyyppi, hienoa!:) Mun pitäis tulla Akusta luovuutta ja sinnikkyyttä oppimaan ja ammentamaan...
SPK: piti vähän aikaa kelailla, kuka nimimerkin takana luuraa :) Tervetuloa vaan! Blogiin, ja Akulta oppimaan.. ;) Olikin puolisosi kanssa puhetta, että tulette joskus omasta aloitteestanne, kun emme saa kutsuttua. Olis kummiski kiva tavata!
soume...: Kyllä tää helppoa ja kivaa onkin tää blogin pitäminen. Kantsii kokeilla ;)
Anne: niin sitä taiteellista puoltakaan ei passaa unohtaa.
Anni: tuohon Ainon juttuun lähettämäni kommentin perusteella tämän nimimerkin käyttäjän saatto varmaan päätellä ongelmitta... :)
Terveisiä sinne kaikille! Ja kyläillään puolin tai toistin (muka niin pitkä tää välimatka nykyään, heh). Ei vaan. Osansa ottaa kyllä tuo työkin, viikot rytmittyy nykyään ihan eritavalla. Mutta ei se nyt niin sitovaa oo, etteikö teitä ois mukava nähä!
SPK: Juuu, en heti vaan hokannu sitä toista kommenttia. :) Joo, oon monta kertaa ollu soittamassa sulle, mutta sitte oon älynny, että ootkin töissä! Eli kyllä se yhteydenpitoa on vähentäny. Mutta pianhan tuo on kesälomakin!
Piti tuo video Miskalle laitta ainaki kymmeneen kertaan :D ja sama hörönauru joka kerta <3 Ihana blogi.. Rakkaat terkut teille kaikille!
Lähetä kommentti