Aika haipakkaa!

Kukkuu!
Täällä ollaan.

Joulujuhlia
Ompeluksia
Leipomista
Pikkujouluja
Postituksia
Pakkasta
Kynttilän valoa
Projekteja!
Remonttia

Kaikkea tätä on nyt, ja paljon!

Tykkään joulusta ja tykkään touhuta. Siksipä tämä joulukuu on ollut yhtä touhua ja tohinaa enimmäkseen. (ihan mukava että se kohta loppuu...)

Kuvissa Liina keikkuu eräskin tekele päällään. Aapon puhkikulutetusta kauluspaidasta valitsin ehjimmät kohdat, ja tein neidille joulujuhlamekon. (Se oli tämänvuotisista joulutouhuista ehkä kaikkein epärationaalisin, mutta... tykkäsin tehdä!)

Hyvää adventin aikaa!

Ikävän nyt kerron teille

Liina sairastaa. Kuumetta on reilusti, toista päivää.

Minäkö ruma ja ankea?

...Ihmettelee Manta Marraskuu.
Katsokaa nyt näitä kuvia! Eikö ole synkkyys ja ankeus kaukana tästä marraskuun tarjoamasta ylellisyydestä?

Näitä näin tänään aamupäivällä lenkillä lähimaastossa.

Hei hei!

Kuvassa Liina. Piirustus Akun.

Täällä ollaan, vaikka ei ole pihahdustakaan aikoihin kuulunut.
Nyt kuuluu, pihaus.

Arki on nopeaa. En sano kiireistä, koska ei tämä mitään oikeata kiirettä ole. Onpahan vain niin paljon tekemistä, että päivästä tulee yö, päivistä viikko, viikosta kuukausi, ja blogi ei päivity.

Palaan elokuiseen Haluaisin-listaani. Nykyisellään kuulun kahteen lukupiiriin, se on ilo. Olen maalannut väriläiskiä paperille, olen ommellut (Liinan mekko kuvassa), olen neulonut. En ole muuttanut Helsingin keskustaan, mutta olen käynyt siellä yksin yhden illan. Istuin kahvilassa ja kirjoitin muistikirjaani: Bulevardin kahvisalongissa liian suuren kakkupalan syöneenä kuuntelen vieraiden ihmisten juttuja, ja mietin, että kotona näkisi vielä juuri haravoida. Hämärtää.

On niin syksy. Marraskuu. Kuukauden väri on ihana ja tylsä harmaa. Entä sinun?

Täällä tänään 6.10.2010

Aku on tänään viisi vuotta!
Eilen oli kaverisynttärit: Taru, Akseli, Samuel ja Lauri tulivat juhlistamaan oman perheen lisäksi meidän sankaria. Tänään on sitten ollut aikaa koota uusia legoja ja touhuta muiden lahjojen kanssa. Aku on ottanut ilon irti. Hän vaatimattomana totesi jossakin vaiheessa, että "Miks ei ees lippu oo salossa?" Suomenlippu nähkääs.

Olen tänään ajatellut käytännöllisiä ajatuksia, ja ollut käytännön ihminen. Tolkun ämmä. (Lankannut ja vahannut kenkiä. Tiskannut. Hoitanut lapset yksin (Aapo on vieläkin pois kotoa!). Nostanut porkkanat maasta. Miettinyt puutarhajuttuja. Suunnitellut vaatteen ompelemista.) Kyllä luulisi elämän olevan tasapainossa, kun ajatukset askaroivat käytännöllisissä asioissa. Mutta päivä kerrallaan! Huomenna saatan olla taas oma itseni: haihatteleva ja ailahteleva sekoitus käytännöllisyyttä ja kaikkea sen vastakohtaa.

Mitä te puutarhaihmiset sanotte, mitä kasvimaalle kannattaisi tehdä ennen talvea? Kitkeä kaikki, kääntää ja möyhentää? Minulla on ensimmäinen kasvimaani ikinä -ja olen täysi keltanokka, aloittelija, noviisi. Ja tykkään enemmän kysyä teiltä, kuin katsoa kirjasta! :)

72 m2

Syksy on jo pitkällä.
Sen tietää siitäkin, että pyykkiä ei kannata enää ollenkaan laittaa ulos. Se vaan kastuu.
Meillä on pyykit ja lelut ja ruokailut ja seitsemän ihmistä ja kirjat ja kaikki muutkin kamat iloisesti sekaisin käytettävissä olevissa 72 neliössä. Mukaan on onneksi välillä mahtunut lasten ja aikuistenkin kavereita.

Nyt kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta lukijoilta erityisesti, että miten ennen kuivattiin pyykit siihen aikaan vuodesta, kun ulkokuivaus oli mahdoton. Luullakseni asuinneliöitäkin oli silloin niukasti useimmilla.


Joinakin iltoina minä ja/tai armaani riennämme portaat ylös, ja alamme remontoida. Tavoitteena on saada lisää asuintilaa. Mutta kun ajatuksena on edelleenkin, että remontointi on hyvä ja mukava harrastus, niin arvaahan sen sitten, että etenemistahti ei ole kovin vauhdikas... Kuvista saatte käsityksen vintin huoneen (tuleva meidän makuuhuone) remppatilanteesta.

Mitä kuuluu kaksosille?

Sain sähköpostia ystävältä, johon tutustuin sairaalassa, ollessani tyttöjä "hakemassa". Hänkin odotti silloin kahta. Emme ole sairaalan ulkopuolella tavanneet. Hän kertoi nyt omien kaksostensa kuulumisia ja pyysi saada kuulla meidän tyttöjen kuulumisia.

Sain syyn tarttua kameraan, ja yritin vangita tyttöjen tämänhetkisen tilanteen. Siinäpä olikin hommaa kahdeksi aamupäiväksi! Kaksi todella liikkuvaista puolitoistavuotiasta ja hidas sekä kankea kuvaaja. Huomasin, että tytöistä oli hankala saada perinteistä hymykuvaa. Enimmäkseen ilmeet olivat tuiman keskittyneet, kun koko ajan oli menossa jokin juttu tai leikki. Mutta niin sen pitää ollakin: leikki on kaikki.

¤ Tytöt liikkuvat ketterästi, kävelevät tosi hyvin ja juoksevatkin vähän. Kiipeilevät!
¤ Sanoja tulee nyt joka päivä uusia. Pejho oli Liinan eilinen uutuus (perhonen, totta kai).
¤ Tytöt syövät itse kaikenlaiset ruoat, hyvällä halulla yleensä.
¤ Kesän aikana tytöt ovat oppineet leikkimään leluilla. Kaikki lelut käyvät, ja leikki on temmannut heidät aivan uudenlaiseen olemiseen: äitiä ei tarvitakaan enää joka hetki.
¤ Iltasatu on tytöille jokailtainen ihanuus. Se on hellyttävää, millä innolla he paneutuvat kuuntelemaan ja keskustelemaan. Erityisesti eläimiä käsittelevä kirjallisuus kiinnostaa. Myös Tomppa-kirjat ovat kovassa huudossa (välillä kirjaimellisesti).
¤ Joka päivä tytöt ottavat parin tunnin päiväunet ulkona vaunuissa, ja nukkuvat yönsä yleensä ilman heräämisiä.

Totta tosiaan, tytöt ovat aika ihanassa vaiheessa juuri nyt!

Ps. Ainolla on vihreä paita, Liinalla valkoinen. Ainon toinen silmä on tulehtunut, tarkkanäköinen saattaa kuvasta huomatakin. Tyttöjen sairaalakuvaa olen todella alkeellisesti muokkaillut, värejä lähinnä.