Kuvassa Liina. Piirustus Akun.Täällä ollaan, vaikka ei ole pihahdustakaan aikoihin kuulunut.
Nyt kuuluu, pihaus.
Arki on nopeaa. En sano kiireistä, koska ei tämä mitään oikeata kiirettä ole. Onpahan vain niin paljon tekemistä, että päivästä tulee yö, päivistä viikko, viikosta kuukausi, ja blogi ei päivity.
Palaan elokuiseen Haluaisin-listaani. Nykyisellään kuulun kahteen lukupiiriin, se on ilo. Olen maalannut väriläiskiä paperille, olen ommellut (Liinan mekko kuvassa), olen neulonut. En ole muuttanut Helsingin keskustaan, mutta olen käynyt siellä yksin yhden illan. Istuin kahvilassa ja kirjoitin muistikirjaani: Bulevardin kahvisalongissa liian suuren kakkupalan syöneenä kuuntelen vieraiden ihmisten juttuja, ja mietin, että kotona näkisi vielä juuri haravoida. Hämärtää.
On niin syksy. Marraskuu. Kuukauden väri on ihana ja tylsä harmaa. Entä sinun?
12 kommenttia:
Ihanaa lukea taas teistä ja kurkistaa kuvin! Meillä täällä sama harmaus- jollain tapaa niin rauhoittavakin... Isä-pappa nukkuu Eelin kans päikkäreitä ja on taas sairaslomalla, kun alkoi kuumeilemaan.Flunssako tekee meille tuloaan?
Jossain takaraivossa jo välähtelee jouluvalot- joka joulua ootetaan yhtä hartaasti,pian luukkuja auotaan:)Kunpa sen voisi ottaa yhtä vilpittömästi aikuinenkin vastaan!
Itse kyllä odotan joululta,että saan kaukaisiakin läheisiä vierelle.Tulisipa tästäkin joulusta lämmin yhdessäolon aika,lahjahulinasta huolimatta.
Hups,riensinkö aiheen edelle?
Marraskuu nyt vain on tällainen joutilas,sopiva haaveiluun ja suunnitteluun,miksei myös toteutukseen;kuten sinulla,Anni.
Heiheiii! (Rasmuksen äänellä sanottuna, kuulet sen toivottavasti pian ^^)
Mukavaa ku oot päässy yksikses Helskinkiin. Oli varmasti rentouttavaa. Vai miten koit, nautitko? Mä varmasti nauttisin!
Meilläki päivät rullaa eteen päin niin nopeesti, ettei perässä tahdo pysyä. Opiskelut painaa päälle ja tuntuu, että kauheesti on ohjelmaa vaikkei tässä juuri muuta tehdä ku pyöritetään perus arki YHDEN lapsen kanssa ja käydään koulua. Rasmus on ruvennu saamaan raivareita ku on ilmeisesti hoksannu semmosen jutun ku "oma tahto". Huhhuh..!
Mulla mahassa joku hyvin vilkas kaveri potkii alvariinsa.
Pimeys väsyttää vähän kai ja raudanpuute ja semmonen, mutta määpä laitoin jo joulutähden ja ostin glögiä ja polttelen kynttilää välillä ja popsin rautaa ja vitamiineja nassuun :)) Joululauluja en viel ihan kehtaa ruveta kuuntelemaan, ettei mies pökrää! Joopajoo. Puheripulihan tässä iskee.
Olispa kiva nähdä teitä pitkästä aikaa. Me vaan nyt ollaan varmaanki tää kuukausi täällä päin, jos jaksetaan. Mutta ehkä me sinneki hurautetaan joku kerta taas.
Mukavaa syksyn jatkoa ja talven oottelua teille sinne! Oikein mukavalta kuulostaa toi, että oot vähän maalaillu ja ommellu ja neulonu. Määki oon vähän puikkoja heilutellu JOULUN punasen langan kanssa :)
-Meri
Hyviä puheripuleita teillä!
Mukava lukea teidän kuulumisia. Tämän päivän harmaus meinasi käydä jo liiankin raskaaksi nimittäin.. Niin piristitte, kiitos :)
Äiti: joutilaisuus joskus saa aikaan luovuuden ja toimellisuuden pulpahduksia.
Memma: Kyllä mä ihan nautinkin, kun pääsin alkukankeudesta. Helsingissä oon niin tottunut olemaan Aapon kanssa, että aluksi oli vähän tyhmän tyhjän tuntuista.. Mutta sitten älysin nauttia. :)
Ihanaa nähdä pikku Liina pallomekossaan!
Muuten minähän otan nyt marraskuun synkkyydestä kaikki irti. Eilen ostin Joensuun uusimman kirjan Rautahuone, josta odotan sopivaa kammottavuutta. Lauantaina menemme Vääksyyn ankean harmaan maiseman halki. Syvennytään marraskuuhun!
p.s. Mervi, takaraivossako välähtelee jouluvalot! Huh!
Ai niin! Siis mitä lukupiirejä??
Anne,mielestäni se välähtely oli jotenkin osuva ilmaus, koska ajoittain se(joulu)käy mielessä-välähdyksenomaisesti.
En ole sellainen mummu, joka kerää lahjoja valmiiksi pitkin vuotta,vaan nimenomaan just joulun alla,eikä aina niin harkittuja:(
Tämä joulu taitaa meillä olla(jälleen) aika vaatimaton, mutta koen sen ihan positiivisesti-eipähän totu lapset yltäkylläisyyteen.
Minuakin kiinnosti Annin lukupiirit; itse olisin halunnut kirjaston lukupiiriin, mutta koen etten ehdi lukea kyseisiä kirjoja. Jospa siihen lukemiseen vielä myöhemmin on taas enemmän aikaa... Pikkuisille rakkaita terveisiä <3
Mikä se teidän marraskuun väri ny sitten on?
Lukupiirit on erilaisia: toinen on kirjaston kirjallinen käsityöpiiri, jossa (yleensä) neulotaan tai virkataan ja jutellaan tietyistä (yhdessä sovituista) kirjoista ja kirjoista yleensä. Se on hauska pikkukylän piiri! (olen piirin juniori, mutta ei se mitään, ikähaitari on suuri ilman minuakin). Sitten toinen on ystäväni Miinan koollekutsuma porukka kirjoihin enemmän ja vähemmän suuntautuneista naisista. Siellä jutellaan vilkkaasti(ja valmistaudutaan lukemalla sovittu kirja) ja syödään vähän herkkuja. Kokoontumisia kummassakin on harvakseltaan, ehkä kerran kuussa.
Suosittelen lukupiiriharrastusta kaikille puhumisesta ja kirjoista kiinnostuneille!
Minä ehdin lukemaan paljon muutakin kuin lukupiirikirjoja! ;)
Lukupiirisi kuulostavat erittäin kiinnostavilta. Minä olin kerran (muistaakseni kun Joose oli vauva)työväenopiston lukupiirissä ja se oli hienoa. En vaan nykyisin ehdi paljon lukea, tai se ei ole tarpeeksi korkealla intressilistalla.
Harmaa tietenkin! Pidän harmaasta vuosi vuodelta enemmän.
Heippa vaan! Marraskuun väri on ihanan tumma varsinkin illalla ja täällä rauhallisella maaseudulla, kun turha valosaaste ei oo pilaamassa.
Aivam mahtavaa on lukea jotain mukavaa kirjaa illalla ja näin iltayöstä, varsinkin viikonloppuna. Kun näin eläkkeellä on arkisin mukamas aamulla noustava ylös, pyhäaamuna voi nukkua hahhaa.Oli Anni mukavaa taas lukea sun juttujas niitä aina oottaa.
täytyy vieläkin palata tänne, kun aihe on niin kiva nimittäin tämä syksy. Olen aina ollu syksyihminen. Tuntuu suurelta nautinnolta "päästä" pihalta tupaan,voi nauttia iltasella istumisesta "kutimen"kanssa, te neulotte uudenaikaisesti,on lämmintä kun lisää puita pesään ja nyt sitten on tämäkin nautinto blogi nimittäin. Pääsee pistäytymään välillä Annilla ja Aapolla.Onhan syksyssä monia kivoja asioita monet käsityöt, ja voi lähteä jossain naapurissakin piipahtaan kun ei enää oo niin kovat ulkotyö kiireet.Noniin ei tämä loppuis ollenkaa joten heippa vaan ja kaikille oikein hyvät syksyn jatkot.
Anonyymimuori:
Just hyvä kun jätät kommenttejasi! Saan minäkin jotakin tietää sinusta! Kun tämä blogin pitäminen olis kovin ykspuolista touhua nimittäin ilman näitä kommentteja, ja se ei olis hyvä nii.
Minäkin muistan olleeni jo lapsena syksyihminen!
Ja niin hehkuu Liinan poskilla vieno puna kuin uuden puvun palloissa. Anni on taas (tai vihdoin) innoittanut lähipiirin kommenteihin.Hyvä! Marraskuu on täälläkin, mutta minä olen kautta aikain ollut jouluihminen ja virittäydyn valoisiin tunnelmiin jo marraskuussa.Tosin en nyt enää näpräile tonttuja ja enkeleitä ihan kaikkia paikkoja täynnä kuten ennen.Joosen täällä kyläillessä valitin, että ei taida enää suvussa kukaan tehdä perinnetähtiä. Joosepa innostuikin kanssani taivuttelemaan tähtösiä ja mielestäni hän oppikin vaikeat taivuttelut. Aika kertailuun vain loppui, mutta palataan tähdille sitten joulun aikoihin. Sinulla Anni on innoittava joukko ympärilläsi kaikenlaiseen askarteluun, jos vain aikoja ja voimia riittää.- Kyllä, marraskuu on omalla tavallaan niin viihtyisä, vaikka päivät ovatkin pimeitä. Ehkä juuri siksi.
Terveisiä perheellesi!I-mummi
Lähetä kommentti