Sain sähköpostia ystävältä, johon tutustuin sairaalassa, ollessani tyttöjä "hakemassa". Hänkin odotti silloin kahta. Emme ole sairaalan ulkopuolella tavanneet. Hän kertoi nyt omien kaksostensa kuulumisia ja pyysi saada kuulla meidän tyttöjen kuulumisia.Sain syyn tarttua kameraan, ja yritin vangita tyttöjen tämänhetkisen tilanteen. Siinäpä olikin hommaa kahdeksi aamupäiväksi! Kaksi todella liikkuvaista puolitoistavuotiasta ja hidas sekä kankea kuvaaja. Huomasin, että tytöistä oli hankala saada perinteistä hymykuvaa. Enimmäkseen ilmeet olivat tuiman keskittyneet, kun koko ajan oli menossa jokin juttu tai leikki. Mutta niin sen pitää ollakin: leikki on kaikki.
¤ Tytöt liikkuvat ketterästi, kävelevät tosi hyvin ja juoksevatkin vähän. Kiipeilevät!
¤ Sanoja tulee nyt joka päivä uusia. Pejho oli Liinan eilinen uutuus (perhonen, totta kai).
¤ Tytöt syövät itse kaikenlaiset ruoat, hyvällä halulla yleensä.
¤ Kesän aikana tytöt ovat oppineet leikkimään leluilla. Kaikki lelut käyvät, ja leikki on temmannut heidät aivan uudenlaiseen olemiseen: äitiä ei tarvitakaan enää joka hetki.
¤ Iltasatu on tytöille jokailtainen ihanuus. Se on hellyttävää, millä innolla he paneutuvat kuuntelemaan ja keskustelemaan. Erityisesti eläimiä käsittelevä kirjallisuus kiinnostaa. Myös Tomppa-kirjat ovat kovassa huudossa (välillä kirjaimellisesti).
¤ Joka päivä tytöt ottavat parin tunnin päiväunet ulkona vaunuissa, ja nukkuvat yönsä yleensä ilman heräämisiä.
Totta tosiaan, tytöt ovat aika ihanassa vaiheessa juuri nyt!
Ps. Ainolla on vihreä paita, Liinalla valkoinen. Ainon toinen silmä on tulehtunut, tarkkanäköinen saattaa kuvasta huomatakin. Tyttöjen sairaalakuvaa olen todella alkeellisesti muokkaillut, värejä lähinnä.
14 kommenttia:
Hyviä kuvia olet silti saanut. Näköjään en tunnistakaan tyttöjä oikein vielä. Veikkasin nimittäin toisinpäin, mutta nyt tiedänkin miksi. Oon tunnistellut tähän asti tyttöjä ilmeisesti vaatteiden perusteella. Ikäänkuin molemmille kuuluisi oman väriset asusteet. Tällä kertaa olisin pukenut kai Ainon valkoiseen paitaan ja Liinalle vihreän. :)
Valokuvista tuli mieleen kun tässä niitä yhtenä päivänä lajittelin, niin arkistoista löytyi teidänkin lapsista sen verran kuvia, että piti oma kansio niille luoda. Täytyy polttaa niitä joskus ja laittaa postipojan tuotavaksi.
Voi miten ihania kuvia ootkin saanu tytöistä. Minä en kyllä oikein koskaan yritäkkään heitä erottaa, aina kumminkin menee väärin päin, vaikka nyt kovastikin näyttävät noissa kuvissa eri näköisiltä. Tosiaan ovat mukavassa iässä kun aloittelevat puhumista ja kovasti touhuilevat kaikenlaista. Siitä varmaan kaksoset ovatkin kivat että jossakin vaiheessa alkavat viihtymään paljon toistensa seurassa. Paljon kivoja leikkejä, toivotaan vaan pitkää ja lämmintä syksyä, ettei vielä tarttis kovasti alkaa pukemaan vaatetta. terv. r-muori.
Mua hämäs tunnistuksessa tuo Ainon toinen silmä! (Mää yritän edelleen epätoivoisesti tunnistaa heitä silmistä...) Joten en uskaltanut veikata mielessäni mitään :) Ihania tyttöjä, ihania kuvia! Oispa mukava taas nähä. Ja kiitos viimeisestä - kaikki sato oli niin hyvää:) (Marjat söin oikeestaan pelkiltään... hyi mua! Ois pitäny pakastaa tms. enemmän)
Hanna: Kiitos kommentista, tervetuloa lukijaksi! Voi olla, että Liinalla on ollu vahvemman värisiä vaatteita useammin, myönnän... Laittelepa tosiaan joskus niitä kuvia. Mun sähköposti on anni.leppanen@aina.net. Emmä kyllä tiedä paljonko s-postilla saa kulkemaan.
Muori: :)
SPK: Se hämää se silmä! Ainon silmätulehdus on ollut helppo hoitaa. Tyttö on saanut jokaisen tippojen laiton päätteeksi yhden karkin palkkioksi. Nyt ei tarvi enää muuta kuin sanoa "silmätipat", niin Aino juoksee sohvalle pitkälleen odottamaan, että saa tipat silmiinsä. Tietää saavansa sen kärsimyksen päälle namun!
Sehän on hyvä vaan, että söit semmoisenaan. Terveellisintä! Nyt olis muutakin omenaa ku valkeaa kuulasta tarjolla, että hakemaan vaan.. :)
Anni,kerron heti tuoreeltaan terveiset Sirkulta ja Anja-mummolta,katseltiin nämä kaikki sinun kuvasi, kun olivat Saran synttäreillä:)
Ja tunnistin taas aivan oikein kaksoset! Mukavaa, kun heistä alkaa jo persoonat erottua...
Ihastelin mekkoja tyttöjen yllä, kun itellä tuli aikoinaan niin vähän hamosia tytöillä käytettyä,seuroissa vaan.
Sain tänään lähetyspuhujien matkassa muorilta ihanan lähetyksen, luumuja ja omenoita! Tuntuu kyllä hassulta, ett siellä Luomankylänkin pelloilla semmoset puut menestyy...
Paranemisia Liinalle,ovatko muut terveinä?
Onpas kivoja kuvia. Minäkin olen huomannut että yhteistä kuvaa on vaikea saada. Tarvitsisin suurennokseksi meidän seinälle!
äiti: Juu. Terveitä ollaan. Ainolla on se silmätulehdus, ei Liinalla... Menikö sulla sitteki tytöt sekasin! Silmätulehduspotilaat eivät ole kovin kärsiviä onneksi olleetkaan, mutta kun yksi sairastaa, niin koko porukalta jää moni meno väliin, kun ei viiti lähteä tartuttamaan muita lapsia.
Anne: eka kuvausyritys tällä kertaa oli semmonen, että annoin tytöille ilmapallot, että ovat iloisen näköisiä, ja pysyvät halutulla alueella. No joo, voi arvatakin, että ei kovin hyvä idea sitten kuitenkaan!
Hups, ei oo tyttäret sekoittuneet vaan meni senat sakasin:)
Meilläki nyt päästy sitte sairastelun alkuun? Eeli on kuumeessa, mut muuten OK. Isä jännittää tuleeko tauti hälle, ku huomenna pitäs mennä OYSiin eikä sais olla flunssaakaan.
No, jospa kaikki sujuis kuitenki suunnitelmien mukasesti.
Heipä vain ja terveisiä Vääksyn syysmaisemista. Kaunista on. Kiva katsella lapsukaisia edes kuvista. Lähempänä pitäisi asustella, että näkisi useammin, mutta hyvä, että Anni ehtii näitä viestejä ja kuvia tänne blogiin. Ei kuin hyvän syksyn toivotukset ja toivottavasti syksyn nuhapeikot jättävät lapsukaiset rauhaan.
19.9.-10
Inkamummi!
Kiitos samoin hyvää syksyn jatkoa!
Valitettavasti nuhapeikot ovat käyneet taas täälläkin.. Aino on tällä erää pikkukuumeessa. Mutta reippaana siitä huolimatta!
Terveisiä kummitytölle, sopeutuvainen tyttö taitaa olla kun Rasmuksen kanssakin kävi kiltisti kaksostenrattaissa aamulenkillä silloin kun oltiin teillä vloppu lapsia hoitamassa. Vähän mukana lönkytellyt koira jännitti ja kiinnosti :)
Mukavia juttuja sulla täällä, melekeen kaikki on tullu luettuakin. Olis kiva nähä teitäkin taas välillä. Syysterveisin, Ilkka
Memma, eiku Ilkka:
Kiitti kommentista! Kiva, että säkin luet ja varsinkin kommentoit :)
Linnunpoikasia.
Vilman mielestä kaksoset ovat kapaloituna mustavalkoisessa kuvassa samankokoisia kuin meidän vauva, ja olen melko samaa mieltä.
Mukava fiilistellä teidän perheen kuulumisia blogilla!
Lähetä kommentti