" Äiti saadaanko ottaa kamera? Jookooo?"
Hauska nähdä arkipäivää lapsen kuvaamana. Aina se yllättää! Kuvaustahti on kova: 237 uutta kuvaa, kun kamera oli käytössä ehkä 15 minuuttia, kahdella pojalla.
Täällä palaillaan arkeen. Tällä viikolla eskari ja kerhot on vielä lomalla, onneksi. Ensi viikolla taas hurjaa kuljetusrumbaa... En kaipaa sitä vielä! Aapo sen sijaan on ahkeroinut töissä jo viime viikon.Vuosi tuntuu pyörähtäneen käyntiin mukavasti.
Ensimmäisestä kokonaan mun suunnittelemasta ja opettamasta kansalaisopiston kurssista luin juuri opiskelijoiden palautteen. Huh! Tätä pitää sulatella.
Ps. kahdessa ylimmässä kuvassa kameran linssi on likainen, ei meillä oikeasti noin sumuista oo.
10 kommenttia:
Olipas mukavia kuvia, ja vielä mukavampia kun olivat lasten ottamia. Joo arkeen palailua on,vaikka ei kummempia jouluhommia värkättykään. Mukavaa oleilua vaan Tonin kanssa kahestaan. Flunssa antoi oikein luvan vielä loikoilla ja lueskella, useampi kirja taas tuli läpi käytyä.Hilja Valtosta, Aino Räsästä ym.vanhoja hyväksi koettuja, aijai kun on mukavaa kun oikein oivaltaa, retkeillä arjesta kauaksi pois. Ihania päiviä sinne teilekkin vaan, se kun on taas jo päivä kukon askelta pidempikin.
Hauskoja kuvia,mukavan näkösiä majoja:)
Pojat tarkasteli tarkasti,piti kuvat suurentaa! Nyt odotan, millon meillä kysytään;"äiti saahaanko kameraa?"
Voihan se olla, ett eivät kyskään, kun en oo oikein helposti lapsille luvannut...sain taas pikkukameran joulupukilta,entinen oli jo ihan räjähtänyt.
Arkea tosiaan, ite lopetin työvuoron yheksältä,peittelin mummut ja tulin kotiin peittelemään pojat,kätevää.
Huomenna meenki aamuun,eli pitäis varmaan mennä itekin nukkumaan, hyvää yötä!
Kivaa kun uusi päivitys ja hyvä kun selvensit että linssissä oli tahra. Aattelin että jos olette ruvenneet tupakoimaan, ja lapsetr saa sitten selviytyä miten kuten niissä savupilvissä. Paljonhan kuvamateriaalia saitte, siitähän voisi tehdä vaikka mitä, vaikka osaavatkohan kertoakaan miksi ovat kuvanneet jotain tiettyä.
No millainen se palaute sitten oli?? Ainahan kritiikkiä tulee ja on helppo kehittää. Minusta oli tärkeää että porukka pysyi koossa.
Suosittuja kuvauskohteita ovat pojilla olleet myös mm. leluasetelmat ja värityskirjan sivut...
Oikeesti muuten tämä mummi on niin lapsellinen, että minusta on hauskaa ottaa "lelut as a real life" kuvia. Muistattehan ne dinosaurusasetelmat, joita Joosen kanssa otettiin,mutta meikä oli kyllä innokkaampi. Värityskirjoja en ole vielä kuvannut mutta ehkä sekin päivä koittaa.
Anne: Muistan erityisesti Viirun, (Pesosen pieni kissa), joka jäi meiltä teille joskus. Olit sitä sitten kuvannut korkeassa heinikossa, rairuohossa ehkä, ja lähetit sähköpostin liitetiedostona. Just hyvä!
Värityskirjoista puheenollen, ostin Weegeen museomyymälästä itselleni värityskirjan :)
Anne: siitä palautteesta joku sana. Vain kolme (kymmenestä) oli vastannut. Yksi kriittinen vastaaja oli tässä joukossa. Hänellä oli paljon kehitysehdotuksia. Osa oli varteenotettaviakin. Mutta hän oli vain yksi kymmenestä, muistuttelen itselleni. Olen niin herkkä tässä(kin) asiassa. Kun se oli mun eka kurssi ja niin edelleen. Mutta opiksi, kyllä, yritän ottaa, ja olla antamatta liikaa painoarvoa!
Kehitysehdotuksethan ovat kai ihan jees. Minäkin annoin sarjakuvakurssiin paljon kehitysehdotuksia vaikka olin siihen melko tyytyväinen. Voi olla luonnekysymyskin tuo että saako minkäänlaista palautetta annettua ja sitten, miten se painottuu.
Päätöntä menoa teillä!
t. Koppelo
Koppelo: Sitäpä sitä, juuri näin.
Lähetä kommentti