keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Liina


Liina tykkää ihmisistä.
"Moiii!" Liina huikkaa tuon tuostakin: kun äiti on ollut viisi minuuttia jossakin muualla, naapurin miehelle avonaisesta ikkunasta parin minuutin välein ja rattaillessa kutakuinkin jokaiselle vastaantulijalle. Asiaankuuluvasti Liina osaa myöskin vierastaa vieraita, mutta sitä ei kestää kauaa -pian hän jo kipuaa vierailijoiden syliin.

Liinassa on vauhtia, aivan kuten siskossaankin. Alkukesästä näytti, että Liina on vähän rauhallisempi kuin siskonsa, mutta tässä vaiheessa kesää tuntuu, että osat ovat vaihtuneet. Liinankin tahti on nykyisellään niin kova. Paljon mihinkään hän ei malta mennä kävellen, aina pitää juosta. Sillä tavalla Liina on rauhallisempi, että hän välillä tykkää pysähtyä: kirjaa lukemaan tai vaikkapa kuivia lehtiä rapistelemaan puuliiterin nurkkaan. Sitten kun vanhemmat ovat hikipäässä ja mieli huolta täynnä säntäilleet pitkin pihaa, huomataan, että siellähän se neiti istuu, puuliiterin pimeimmässä nurkassa.

Liina pitää puolensa tehokkaasti. Hän on keksinyt aseen, joka tehoaa aina: hampaat. Ne hän puraisee niihin, jotka uhkaavat hänen reviiriään tahi oloaan. Äiti ja isä ovat perheenjäsenistä ainoat, joilla ei ole Liinan hampaanjälkiä ihossaan. Äitiäkin Liina puree, mutta sillä tavalla nätisti näykäten, että se on kuin hyväily. Ja virnistää päälle. (Olen kyllä huolissani tästä puremisasiasta, ja yritän vaivihkaa kitkeä sitä pois. Mutta kun se ei ole niin helppoa.)

Liina puhuu jo niitä näitä (Kissa! Äiti! Isii! Anna! Meua jne.), ja liikkuu uskomattoman ketterästi. Tyttöni pelkää öistä ukkosta aivan älyttömästi. Se nähtiin viime yönä.

7 kommenttia:

spk kirjoitti...

Olipa kiva lukia vihdoinki uus päivitys:)

Toivotan Liinalle ja kumppaneille vikkeliä viikkoja kesän viime kuukauteen!

soumeliini kirjoitti...

Voi Liina-kulta:) Meilläki on mietitty Eelin kans tuota puremista, joka selvästi liittyy reviirin puolustamiseen.
Ehkä siihen ei liikaakaan saa kiinnittää huomiota? Mut pitää kyllä puuttua, kun huomataaan.
Terkkuja täältä Kajjaanista muorilta, Katelta ja Jonilta, ja mummelilta:))

Anni kirjoitti...

spk: kiitos ja samoin hyvää elokuuta!
Tänään huokasin jo odottavani, että siunattu syys saapuu: uskottelen itselleni, että arjesta tulee sujuvampaaa, kun pojilla alkaa kerhot ja esikoulu. Saavat virikkeitä muualtakin kuin kuivalta äitirukaltaan.

soumeliini: :) Että aivan Kajaanista asti saatiin kommentti. Kiitosta vaan! Olen ottanut tehtäväkseni nyt pitää huolta, että Liina saa tarvittavan tilan itselleen, ettei Aino ihan joka leikkiin tuppaudu mukaan. Kun on kaksi samanikäistä, niin jatkuvastihan he ovat saman asian kimpussa. Ainoa ei vain tunnu haittaavan se, että sisko tuppautuu seuraksi, päinvastoin. Mutta Liina, se tyttö tarvii tilaa!

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän ukkosta nyt pelkää kauheasti kuka vaan! Mutta kun hoidin pikkuisia heinäkuussa yhden päivän, sai olla varma, että Liina viipottaa pitkin pihan laitoja ja Aino pysyi lähettyvillä ja turvasi mummiin. Eli pidin Liinaa raisumpana.

Anni kirjoitti...

Liinalla piisaa vauhtia, mutta kyllä sitä normaalioloissa piisaa Ainollakin! Ei jää jälkeen. Taisi Ainolla olla vain enemmän suru puserossa, kun äiti ja iskä olivat muilla mailla.

inkamummi kirjoitti...

Aha, teistä on siis tulossa kahdenkerroksenväkeä, kunhan innostutte. Nythän se ullakkotila on mainio pyykinkuivatuspaikka talvella,eikö. Eihän niitä kummempia kuivatuspaikkoja ollut ennenkään. Ainakin meillä hankalimpina aikoina kuivateltiin pyykit matalassa vinttiosassa, mutta kyllä talvellakin saattoi olla kausia, että pyykit kuivuivat ulkona, pakkasessa. Olisi se kuivatusrumpu teillä varmaan ihan asiallinen ainakin usein vaihdettavien pikkupyykkien kuivattamiseen.Terveisiä Vääksystä! Inka-mummi

inkamummi kirjoitti...

Aha, teistä on siis tulossa kahdenkerroksenväkeä, kunhan innostutte. Nythän se ullakkotila on mainio pyykinkuivatuspaikka talvella,eikö. Eihän niitä kummempia kuivatuspaikkoja ollut ennenkään. Ainakin meillä hankalimpina aikoina kuivateltiin pyykit matalassa vinttiosassa, mutta kyllä talvellakin saattoi olla kausia, että pyykit kuivuivat ulkona, pakkasessa. Olisi se kuivatusrumpu teillä varmaan ihan asiallinen ainakin usein vaihdettavien pikkupyykkien kuivattamiseen.Terveisiä Vääksystä! Inka-mummi