2.2.2012 (eilen)

"Äiti ookko sää kaksonen?"

Eilen oli kaksosten päivä. Leivoin pullaa lasten kanssa sen kunniaksi. Onnittelin tyttöjä kaksosten päivän johdosta. Liina näytti hämmästyneeltä. Kysyin, tietääkö hän, kuka on kaksonen. "En!" Piti kertoa kolmivuotiaalle, että "sinä ja Aino olette kaksoset, kultaseni."

Joskus kun he olivat vauvoja, päätin olla nimittämättä heitä kaksosiksi ("Hei! Kaksoset tänne. Nyt kaksoset nukkumaan. Tässä olis kaksosille pullat...") Ajattelin, että saavat olla yksilöitä. Kokonainen Aino ja kokonainen Liina. On tullut sitten pimitettyä koko termi. Ja tytöt sitä ja tytöt tätä on kyllä ollut ahkerasti käytössä. Ojasta allikkoon.

Mutta on minulla kumminkin kaksi kokonaista tyttöä, ja luulen, että he itsekin käsittävät asian näin.

"En oo kaksonen. Mutta sinäpä oot!"

Ps. Kamera on ollut käyttökelvoton. Nyt taas kunnossa, saas nährä milloin saan otettua jonkin kuvankin.

Arkeen

Huomenna loppuu lasten loma, ja palaamme arkeen. Ehkä minäkin saan päivärytmiäni suoristettua. Viime yönä luin nimittäin kolmeen. Piiat oli kirjan nimi, ja mukaansatempaavaa luettavaa tosiaan. Arkena yksi paras asia on rytmi, ja terve elämä. Silloin nimittäin ulkoillaan ja ollaan reippaita paljon enemmän kuin lomalla. Toinen hyvä arjen asia on leikki, mutta siitä ei ole ollut puutetta myöskään lomalla.

Tässä päivänä muutamana lähdin kauppaan mieheni ja kahden nuorimman kanssa pikaostoksille (irtokarkkia makean tuskaan). Jätimme vähän isommat poikaset kotiin odottelemaan. Kauppaan sain tekstiviestin kotikännykästä: "Olette tilannet pizzan jonka täytteenä on oliivia pizzamaustetta ananasta hotsaukea vaaleanpunaistaherkku ketsuppia voitte hakea pizzanne osoitteesta ylihyttimestarintie 16 :)". Ekaluokkalainen pikkuveljineen oli pannut parastaan. Koti oli muuttunut pizzeriaksi, jossa onneksemme eteisessä jaettiin käteistä rahaa, jolla saimme tehdä ostoksia. Söimme perhepitsan neljään pekkaan lattialla istuen, ja kiittelimme tyytyväisen oloista pizzeriahenkilökuntaa.

Kaikkea ne keksii.

Äitiii! Kukkia!

"Äitiiii! Kukkia sulle!"

Tuli viimein lunta, ja se peitti suuren osan kasveista. Ne muutamat, jotka jäivät hankipeiton päälle, kiinnittivät tyttöjen huomion.

Pulkkamäessä oltiin vissiin ensimmäistä kertaa tänä talvena. Kun ei ole ollut lunta.

Vähän jo joulua.

Sain huolenpitoa, konvehtia, aikauslehtiä, silityksiä ja suukkoja. Kyllä kannatti sairastua kunnon flunssaan! Mutta oikeasti haluaisin olla taas terve, ja jaksaa tehdä jotakin (kuten maalata tuon yhden lipaston, tai silittää vaatteita, tai ommella). Hyvä pysähtyäkin.

Iloisen Ainon ja monen muunkin kuvan otti Toivo ja/tai Aku.

Eipäs nukukkaan!

Hyvää adventin aikaa!

Jouluun valmistautuminen on mulle yksi lemppariajoista vuodessa. Jes!

ps. Hyvin leikatut pensasaidat ovat naapurin. ;)

Leikkien

Arkena aamupäivisin kotona on kolme leikkiväistä. Kun isommat pojat ovat koulussa ja eskarissa, niin 4-vuotias Toivo johtaa kolmikon leikkejä. Roolivaatelaatikko avataan usein, ja tyypit seikkailevat milloin missäkin mielikuvitusmaailmassa. Tänään he olivat merirosvoseikkailua, jossa sujuvasti välillä matkustettiin mummolaan viemään lemmikit hoitoon(!). Ja sitten matkaa jatkettiin autolla (sohva) toiseen mummolaan.

Metsässä

Tänä syksynä olemme olleet metsässä ja järvien rannoilla enemmän kuin ennen. Mukavaa. Ehkä se on tämä maalle muuttaminen edesauttanut asiaa: lähistöllä ei ole koko perheelle paljon muuta vapaa-ajantoimintaa saatavilla näiden luomu-vaihtoehtojen lisäksi. Ja välillähän sitä haluaa kotiympyröistä lähteä jonnekin muualle.

Lokakuussa tarkenee vielä hyvin ruokailla ulkona lastenkin kanssa. Olis kiva tehdä se vielä ainakin kerran ennen kylmiä!