Tuoreeks terveeks!Iso noita oli äkäinen (Ei tuota hametta! En laita. Piirrä hämähäkki poskeen. Tuli vääränlainen. Pestään pois.). Keskimmäinen noita myötäili isoa noitaa, ja koitti peitellä omaa innostustaan ja hyvää tuultaan. Pikku noita valitti, että karvalakki kutittaa, mutta kesti kuin mies.
Kun noidat pääsivät kotoa liikkeelle, kaikki oli hyvin ja sujui hyvin. Kaksi pientä noidanalkua jätettiin vielä kotiin kasvamaan, mutta itkuhan siitä tuli. Onneksi naapurissa livautettiin noitien kerjäyskippoihin kaksi ylimääräistä suklaamunaa, ne lohduttivat pieniä.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
pst. Blogi täytti yksi vuotta! Vuosi sitten palmusunnuntaina se nimittäin syntyi.
10 kommenttia:
restipOlisipa vain Iittalan pikkuvirpojat näkyneet täälläkin,mutta kyllä kuvakin virkistää.
Inkamummi: olishan se kiva käydä useammin. Mutta elämä kaikkine "kiireineen" (työ, remontti, lasten asiat) on sen verran hektistä, että sunnuntaina usein emme raski lähteä mihinkään kauemmas. On niin tarpeellista olla ja levätä yhdessä. Mutta kyllä me vielä tullaan!
Menen Vääksyyn 29.4. mummin seuraksi katsomaan kuninkaallisia häit, ja käymme Majakkapaviljongissa syömässä häälounaan. Siitä tulee hauskaa.
Mutta noidat ovat niin hauskoja! Onko Toivolla se Aapon vanha kanilakki? Varmaan tarkenee.
Täälläkin oli kaksi jo 9-vuotiasta noitaa. Hienot helmin, paperein ja höyhenin varustetut oksat ja äänestyspäivän kunniaksi Virpomispuolueen vaalimainos mukana. Ja valtavat suklaamunasaaliit. Virpominen on kivaa.
Onnea blogille edelleen!
Anne: Vai vaalimainos! Just just. Toivolla on juurikin se lakki. Se on hieno! Tähän mennessä kaikki lapset ovat sitä vähän vierastaneet. Pitäisin sitä talvella mielelläni ihan päivittäisessä käytössä.
Hyvä kurinpitokrino. Jos et ole kiltisti, saat kanilakin päähäsi!
Uhkailu on kielletty. Jos et sitä sisäistä niin...
...yyh... saan kanilakin?
Onpas mukavaa taas pitkästä aikaa päästä tänne Annin blogiin.
On aivan upeita aina nuo sun ottamat kuvat.
Meinas eniten tulla ikävä tätä blogia. Mulla on ollu melkein kuukauden katkolla nettiyhteys.
Huomaan ettei ole kivaa, kun on niin tottunu.
Enempi kyllä ehtii olla tuolla ulko hommissa, kun ei tarvi istua koneella. Vaikka en ees oo fasepuukiin alakanu, onneksi.
Tämä Vihreässä talossa käynti on tärkein, ja riittää mulle.
Kaikille oikein hyvää kevään jatkoa Ritva-muorilta.
Onnea vuosikkaalle;)
Ja paljon onnea kaikille sukupolville äitejä,mummuja,mummoja,muoreja mitä onkaan!
Tämä aika tuntuu huristelevan aina vaan hurjempaan tahtiin;viikoittain vaihtuu teemakin,ett hitaampi ei meinaa pysyä mukana =)
Täällä virpojat vaihtuivat vappuilijoihin ja ens sunnuntaina taitaa löytyä hyviä leipureita ja juhlien kattajia... Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää.
Voin vain kuvitella, miten siellä Ylihyttimestarintiellä onnittelulaulu kajahtaa!
Yhyy, ei kai tämä nyt jäänyt vuoden ikäisen blogin viimeiseksi päivitykseksi...
Lähetä kommentti