Liina

Liina tykkää ihmisistä.
"Moiii!" Liina huikkaa tuon tuostakin: kun äiti on ollut viisi minuuttia jossakin muualla, naapurin miehelle avonaisesta ikkunasta parin minuutin välein ja rattaillessa kutakuinkin jokaiselle vastaantulijalle. Asiaankuuluvasti Liina osaa myöskin vierastaa vieraita, mutta sitä ei kestää kauaa -pian hän jo kipuaa vierailijoiden syliin.

Liinassa on vauhtia, aivan kuten siskossaankin. Alkukesästä näytti, että Liina on vähän rauhallisempi kuin siskonsa, mutta tässä vaiheessa kesää tuntuu, että osat ovat vaihtuneet. Liinankin tahti on nykyisellään niin kova. Paljon mihinkään hän ei malta mennä kävellen, aina pitää juosta. Sillä tavalla Liina on rauhallisempi, että hän välillä tykkää pysähtyä: kirjaa lukemaan tai vaikkapa kuivia lehtiä rapistelemaan puuliiterin nurkkaan. Sitten kun vanhemmat ovat hikipäässä ja mieli huolta täynnä säntäilleet pitkin pihaa, huomataan, että siellähän se neiti istuu, puuliiterin pimeimmässä nurkassa.

Liina pitää puolensa tehokkaasti. Hän on keksinyt aseen, joka tehoaa aina: hampaat. Ne hän puraisee niihin, jotka uhkaavat hänen reviiriään tahi oloaan. Äiti ja isä ovat perheenjäsenistä ainoat, joilla ei ole Liinan hampaanjälkiä ihossaan. Äitiäkin Liina puree, mutta sillä tavalla nätisti näykäten, että se on kuin hyväily. Ja virnistää päälle. (Olen kyllä huolissani tästä puremisasiasta, ja yritän vaivihkaa kitkeä sitä pois. Mutta kun se ei ole niin helppoa.)

Liina puhuu jo niitä näitä (Kissa! Äiti! Isii! Anna! Meua jne.), ja liikkuu uskomattoman ketterästi. Tyttöni pelkää öistä ukkosta aivan älyttömästi. Se nähtiin viime yönä.

Kulinaristeja

Vihreässä talossa asuu minun, ikuisen herkuttelijan, lisäksi muitankin herkkusuita. Poikien yksi tavallinen puheen- ja haaveilunaihe on synttärikakut: Minkälaisen haluais? Mikä aihe? Mikä koristus?

Viikkorahalla (1e/poika) on tähän asti ostettu syötävistä karkkia, suklaata, jäätelöä ja yksi vanukas, mutta suunnitelmissa on välillä muutakin. Tänään Olli suunnitteli ostavansa kermaa tai juustoa! Kerman makuun pojat ovat päässeet mm. puolukkapuuron kylkiäisenä. Siihen on kyllä sekoitettu aina kevytmaitoa kermaa enemmän, mutta kyllä sen kerman sieltä minäkin tyytyväisenä maistan.

Leipä tekee kauppansa aina paremmin, jos sille saa margariinin tilalta laittaa "oikeaa voita".

Synttärikakkujen suunnittelun ohella synttärilahjatoiveet ovat yleinen puheenaihe. Usein toiveet ovat leluja tai nikkarointivälineitä, mutta välillä myös herkkuja. Toivo haaveili vastikään keksipaketista synttärilahjana ("Se olis paketoitu niin kuin kirja, että se näyttäis aivan kirjalta, mutta sitte se oiski keksipaketti! Kihhihhii...) Olli taas maiskutteli kertoessaan, että haluaisi lahjaksi kakun, minkä vain kakun ("Kato ku lahja on lahja, sitä vaan saa jotain"), mutta kuitenkin mieluiten suklaakakun.

Ollilla erityisesti on söpö tapa pyytää tiettyjä ruokalajeja. Kun pieni pellavapäinen poika illalla sängystä huutaa äitiä käymään, ja sitten pyytää, että seuraavana päivänä olisi aamiaiseksi pannukakkua, ei äiti oikein muuta voi, kun alkaa rikkoa munia, etsiä vehnäjauhopussia jne. Ollin toivomuksesta meillä on syöty myös mannapuuroa, maksalaatikkoa, makaronilaatikkoa ja kuskuslohisalaattia.

Huomenna lapsilla on taas juhlapäivä, lauantai. Silloin saa kato karkkia! (Äiti ja isi taisivat jo syödä omat karkkinsa näin perjantai-iltana, heti lasten nukahdettua...)

ps. Kuvassa Toivo valmistelee 3-vuotiskakkuaan viime maaliskuussa.

Toivo

Toivo on sanaseppo. Hän sieppailee sanoja ja sanontoja ilmasta, saduista ja lauluista, ja käyttelee niitä sujuvasti arjessa. Eräänä kevätaamuna laitoin Toivoa autossa turvavyöhön, kun hän totesi, että "Laita köysi vyötäisilleni, niin lähden!" (Grimmin satu Tulukset). Tämäkin sutkaus tulla livahti suusta ihan huomaamattomasti, onneksi korvani olivat auki.

Toivo leikkii isompien leikeissä jo aivan täysivaltaisena jäsenenä. Häntä ei pompotella turhaan. Naapurin koululaistyttökin saattaa leikkiä tyytyväisenä Toivon kanssa ihan kaksin. No joo, välillä leikeissä Toivo saa koiran tai vauvan roolin ihan annettuna, ja usein niihin suostuukin. Mutta ei aina.

Toivolla on usein kengät väärissä jaloissa tai nuttu nurin. Hassulta näyttivät myös viistaskufarkut väärinpäin päälle puettuna: takataskut edessä ja vetoketju takana. Kun Toivolle huomauttaa näistä erheistä, saa aina saman vastauksen "Ei se haittaa!" Ja Toivoa se ei kyllä haittaakaan.

Toivon menemisen tahti ja tatsi on hidas, mutta ei kankea. Hänessä on jotankin niilopielismäisen irtonaista. Rentoa. Lunkia. Joinakin päivinä tuntuu että Toivo on suorastaan laiska. Toistuvat ovat ne hetket, kun jonnekin pitäisi lähteä, ja Toivoa odotetaan.

Toivo on aivan myönteinen! Melkein aina tällä pojalla on hymy silmissä, ja helposti hymy valtaa kokonaan pienet kasvot. Ja siihen Toivo tuntuu luottavan, että kaikki sujuu, elämä kantaa. Ja jos ei aina ihan sujukaan, niin "Ei se haittaa!"

Kesä, Loma

Enää ei ole epäilystäkään. Nyt se on täällä!

Paljaat varpaat
Kevyet vaatteet
Vapaapäivät
Energia
Lomastressi
Tuhat tekemistä
Raparperi
Pihakokkaus
Hiekkalaatikko
Vesipyssyt
Omenan kukat
Syreenin kukat
Kukat!
Hameetshortsit
Tuulen suhina puissa
Lapset iltaisin likaisina kuin kaivosmiehet.

Kesä!