Äitienpäivän aamuna kotona oli kränää. Minä hyppäsin autoon, ja lupasin ottaa mukaani ne, jotka kitisemättä mukaan lähtevät. 3 jäi omasta tahdostaan kotiin, mies lähti mukaan, eihän se kitise koskaan. Mentiin paikkaan, jonne olen monta kertaa ohi ajaessani aikonut mennä. Sinne mennään taas joskus, sitten kun jaksan kiivetä (Rapolan) Linnavuorelle minäkin. Pienin lapsista, joka vielä mahassa asustaa, esti kiipeämisen tänään. No, saimme ja näimme silti paljon. Ja yksi muuten kitisi "koko ajan", 4-vuotias. Oli meillä silti mukavaa, muilla. Tuliaisiksi kotiin toimme piikikkäitä.
3 kommenttia:
Hiirenkorvia! Epistä;)Mut suon sen teille, jos osaatte olla niistä kiitollisia... Ei vais, ei sitä aina huomaa kaikkea ihanuutta ympärillään, kun se on itsestäänselvyys. Mut sen tiiän, ett valkovuokkoja osaat, Anni, arvostaa:) Ainakin monesti - joka kevät - mainitset ne! Ihanaa!! Kyllä kevät on huippua aikaa - koko kesä eessäpäin vielä... Toinen kuva jäi mulle arvoitukseksi? Ja piikikkäät?? Jostain pensaasta? Mukavia löytöretkiä teillä <3
Toisessa kuvassa on puuveistos. Se on kooltaan ison muropaketin kokoinen se talo.
Piikikkäät on mullekin arvoitus. Ne oli tippunu jostain isosta puusta. Aapolle tuli Ranskan muistot mieleen, arvelikohan se noita kastanjan kuoriksi vai miksi. Joku fiksu varmaan tietää?
Kattelin, että mikä mutanaamio Annilla kuvassa, kunnes tajusin että se olikin patsas. Samaa näköä näin pikaisesti katseltuna. :)
Lähetä kommentti