Sitten tehtiin seppele, ja toinen, ja kolmas ja neljäs. Ja vielä yksi voikukkaranneke.
Minä mietin, että kuka se oli, joka opetti minua tekemään voikukkaseppeleen. Sillä muistan, että joku opetti, enkä meinannut oppia. Ehkä se tapahtui Kauhajoella. Olikohan se Hanna? Vai Ritva-mummo? Mutta mukava tunne muistosta. Jostakin 20 vuoden takaa.
Nyt ollaan taas terveitä! Ja jaksetaan. Huh.