Käyn metsässä usein, muutaman kerran viikossa. Lenkkeilemässä, katselemassa, hengittämässä ja kuuntelemassa hiljaisia ääniä. Erityisesti kuuntelemassa hiljaisia ääniä (haluaisin hiljaisemman takin, takin kahinakin on väärä ääni, liikaa).Tänään metsälenkkini jälkeen innostuttiin kaikki lähtemään sinne vihreään luolaan, sienet kai houkuttelivat. Pojat juoksivat kuin metsäkauriit, tanner tömisi ja huudot raikuivat. Tällä kertaa metsä ei ollutkaan kovin hiljainen! Nauttivat ihanat. Oli ilo katsoa! Ehkä vien lapsiani aikaisempaa useammin metsään. Toivottavasti.
Kamerasta mokomasta loppui akku ihan kesken kaiken. Mutta saatte muutaman räpsyn nähdä. Olisin halunnut kuvata enemmän.
Näin syksyllä haluaisin tehdä kaikkea. Enemmän! Haluaisin viedä lapsiani useammin metsään, haluaisin kuvata enemmän, haluaisin perustaa lukupiiriin, haluaisin maalata vaikka vain väriläiskiä paperille, haluaisin kirjoittaakin. Ainoa, mitä olen ajatellut vähentää, on lukeminen. Nyt olisi ilo tehdä itse kaikkea, ei niin paljon lukea muiden tekemisiä ja ajatuksia. Haluaisin kyläillä enemmän, haluaisin ehkä aloittaa uuden liikuntaharrastuksen, voisin taas neuloa ja ommella, haluaisin muuttaa Helsingin keskustaan, haluan asua vielä Iittalassa.
Mitä sinä haluaisit syksyllä?
8 kommenttia:
inkaHeipä, Anni. Luen mielelläni Sinun blogiasi. Oli pitkä väli, kun et kirjoittanut mitään, silloin kuumana kautena. Lapsista on tosi kiva saada kuvia ja heidän touhuistaan ja omistakin puuhistanne. Hiljaisuutta kaipaat. Oioi. Kyllä minäkin silloin, kun työympäristö oli niin meluisa, mutta nyt kyllä olen saanut hiljaisuudesta nauttia yllin kyllin. Hyvää syksyä! Vääksyn mummi
Inkamummi:
Kiitos kommentista! Mukava kuulla, että tykkäät lukea.
Aapolla oli loma, kun oli se kuuma kausi, ja siitäkin syystä minulla jäi blogin päivittäminen: oli kaikkea muuta puuhaa, ja Aaposta aikuisseuraa arkisin. Mutta jospa nyt syksyllä olisi enemmän aikaa tälle.
Kiitos samoin, hyvää syksyä!
Metsässä on jotain salaperäistä voimaa, jota voi jopa aavistuksen varastoida...
Sinne vaan pitää päästä sitten uudestaan ja uudestaan.
Mukava, kun ootte poikien kanssa metsän jälleen löytäneet. Sillä kyllä metsä on kait suomalaiselle joku perinjuurin oma juttu. Joka on jo äidinmaidossa ja verenperinnössä saatu.
Ite oon huomannut, kun menee pitempi aika, ettei päästä mökille, tulee ikävä. Ikävä METSÄN huminaa, aallon loisketta ja auringon läikettä,sateen ropinaa huopakattoon,tulen rätinää pesässä.
Nyt haaveilen, miten laitan mökillä ens kerralla viinimarjanlehdistä teetä ja vedän villasukat jalkaan.
Harrastuksetkin ovat mukavia kun syksy oikein kunnolla saa...
Tälle syksylle ilmoittauduinkin jo kuoroon ja pilatekseen, sitä ootellessa;) Tunnelmallista syksyä!
Mun pitäis kanssa saada kauheesti tehä nyt kaikkea. On niin mukavaa ku ei oo enää yhtään huono-olo eikä oo kuuma! Sanoin just Ilkalle, että vähän on siistiä ku on koleeta ja sataa vettä..se katto vähän ku tärähtänyttä.
Aina syksyllä puhkun intoa ja tarmoa. Silti en tee mitään ku oon nii saamaton tyyppi! :D
Ei vaa..sain saumurin ja ostin ompelukoneen ni nyt oon yrittäny löytää hyviä kaavoja esim. pikkuruiseen vauvan talvihaalariin ja Rasmuksen kokoseen toppatakkiin. Kankaat mulla ois jo vaikka mihin juttuun, ku sattuu olemaan semmoset suhteet tolla omalla äitimuorilla, että se saa KAMALASTI kankaita joka vuosi. Sillä itellä ei aika ja inspiraatio riitä niihin kankaisiin, ni saan sitte aina kaikki kankaat mitkä haluan!:)
Neuloaki ois mukava, mutta siihenki tarvis löytää hyviä ohjeita. Onko vinkkejä hyvistä lehdistä? Rasmukselle voisin ensitöikseni tehä uudet tumput ku kröhömmm..hukkasin edelliset!:D
Ja ens viikolla alkaa harjottelu 60km päässä, että siinäpä se aika sitte meneeki. Huhhuh! Nyt pitää vaan ottaa ilo irti viimesestä lunkista viikosta.
Mikäs sua sielä Helsingin keskustassa niin miellyttää, että sinne haluaisit? Mä en haluais mihkään kaupunkiin. En yhtään mihinkään. Johonki sopivan syrjäseen pikkukylään vaan, jossa voitas rauhassa elellä idyllisesti. Haaveilen, että menis jo pari vuotta ni voitas johonki asettua. Vaikka siltiki - nyt pitäis tajuta taas nauttia tästä elämästä mikä nyt on ku eihän meillä tässä mitään hätää oo. Päin vastoin!
Kyllä on kiva huomata että nuoret ovat nyt aivan niinkuin itekki joskus silloin. Tuntui ana niin kivalta syksyllä kun tuli raikkaat syyskelit ja siltä se tuntuu nytkin muttei enää niin kovasti oo tekemisen haluja,mistä lie johtuu? Hyvää jatkoa vaan. R-muori.
Kiitokset kommenteista :)
Memmalle vastaan kysymykseen.. Helsinkiin vetää monikin asia! Siellä vois olla helposti autoton. Haluaisin asua siis ihan keskustassa. Sitte siellä on hienoja vanhoja kerrostaloja. Ja se on kaunis kaupunki. Museot, pikkuputiikit, kahvilat, ravintolat, kulttuuririennot. Varmaan olis paremmin ja enemmän töitäkin kulttuurialalla. Se on vaan se juttu. Sijainti. Kaikkea kaunista ja kivaa siinä lähellä. Siellähän menestyis joku mun kahvilaravintolaideoistakin, joita mulla aina säännöllisesti tulee.. ;O
Mutta kyllä täälläkin on kiva. Se on vaan syksy, ja kaikki innostaa.
Täällä meillä on noita juttuja joista äi.. eiku soumeliini kirjoitti. Rauhaa ja luontoa!
Joo, kahvila-ravintolaidea on kiva vaikka iso riski, enpä kuitenkaan tiedä. Mutta tänään kun matkustin Tampereen halki ajattelin, että olisi kivaa asua jonkun toisen ja pienemmän kaupungin keskustassa... siis niinkuin Hämeenlinnassa vaikka. Vaikka Reijo rakentaa tuota terassisiipeä niin siinä me kai sitten istutaan kunnes siirrytään hautuumaalle.
Ihania kuvia! (: SYksy on kaikistakivointa kun kaikki taas alkaa ja harrastukset jamuut taas alkaa ja on kaikkia tekemistä kesän jälkeen. Ja ainii tieteski, on mun symttärit ! :D
Lähetä kommentti