72 m2

Syksy on jo pitkällä.
Sen tietää siitäkin, että pyykkiä ei kannata enää ollenkaan laittaa ulos. Se vaan kastuu.
Meillä on pyykit ja lelut ja ruokailut ja seitsemän ihmistä ja kirjat ja kaikki muutkin kamat iloisesti sekaisin käytettävissä olevissa 72 neliössä. Mukaan on onneksi välillä mahtunut lasten ja aikuistenkin kavereita.

Nyt kiinnostaisi kuulla teiltä vanhemmilta lukijoilta erityisesti, että miten ennen kuivattiin pyykit siihen aikaan vuodesta, kun ulkokuivaus oli mahdoton. Luullakseni asuinneliöitäkin oli silloin niukasti useimmilla.


Joinakin iltoina minä ja/tai armaani riennämme portaat ylös, ja alamme remontoida. Tavoitteena on saada lisää asuintilaa. Mutta kun ajatuksena on edelleenkin, että remontointi on hyvä ja mukava harrastus, niin arvaahan sen sitten, että etenemistahti ei ole kovin vauhdikas... Kuvista saatte käsityksen vintin huoneen (tuleva meidän makuuhuone) remppatilanteesta.

Mitä kuuluu kaksosille?

Sain sähköpostia ystävältä, johon tutustuin sairaalassa, ollessani tyttöjä "hakemassa". Hänkin odotti silloin kahta. Emme ole sairaalan ulkopuolella tavanneet. Hän kertoi nyt omien kaksostensa kuulumisia ja pyysi saada kuulla meidän tyttöjen kuulumisia.

Sain syyn tarttua kameraan, ja yritin vangita tyttöjen tämänhetkisen tilanteen. Siinäpä olikin hommaa kahdeksi aamupäiväksi! Kaksi todella liikkuvaista puolitoistavuotiasta ja hidas sekä kankea kuvaaja. Huomasin, että tytöistä oli hankala saada perinteistä hymykuvaa. Enimmäkseen ilmeet olivat tuiman keskittyneet, kun koko ajan oli menossa jokin juttu tai leikki. Mutta niin sen pitää ollakin: leikki on kaikki.

¤ Tytöt liikkuvat ketterästi, kävelevät tosi hyvin ja juoksevatkin vähän. Kiipeilevät!
¤ Sanoja tulee nyt joka päivä uusia. Pejho oli Liinan eilinen uutuus (perhonen, totta kai).
¤ Tytöt syövät itse kaikenlaiset ruoat, hyvällä halulla yleensä.
¤ Kesän aikana tytöt ovat oppineet leikkimään leluilla. Kaikki lelut käyvät, ja leikki on temmannut heidät aivan uudenlaiseen olemiseen: äitiä ei tarvitakaan enää joka hetki.
¤ Iltasatu on tytöille jokailtainen ihanuus. Se on hellyttävää, millä innolla he paneutuvat kuuntelemaan ja keskustelemaan. Erityisesti eläimiä käsittelevä kirjallisuus kiinnostaa. Myös Tomppa-kirjat ovat kovassa huudossa (välillä kirjaimellisesti).
¤ Joka päivä tytöt ottavat parin tunnin päiväunet ulkona vaunuissa, ja nukkuvat yönsä yleensä ilman heräämisiä.

Totta tosiaan, tytöt ovat aika ihanassa vaiheessa juuri nyt!

Ps. Ainolla on vihreä paita, Liinalla valkoinen. Ainon toinen silmä on tulehtunut, tarkkanäköinen saattaa kuvasta huomatakin. Tyttöjen sairaalakuvaa olen todella alkeellisesti muokkaillut, värejä lähinnä.